Avioeroasiat ja ositukset

Avioeroasiat ja ositukset

Aviopuolisoiden yhteiselämän päättyessä vähemmän omistavalla on oikeus saada enemmän omistavalta tasinkona rahaa tai erikseen sovittua muuta omaisuutta, jolla puolisoiden varallisuussuhteet tasoittuvat. Tasingon toteuttamista varten jommankumman puolison on esitettävä toiselle ositusvaatimus. Tasinko lasketaan ositusmenettelyssä.

Oikeus vaatia ositusta ja tasinkoa voi vuosien kuluessa vanhentua, mikäli kumpikaan puoliso ei esitä ositusvaatimusta. Lisäksi ositettavan omaisuuden arvonnousu ja tuotto avioeron vireille tulohetken ja osituksen toimittamisen välisenä aikana voivat kasvattaa suoritettavan tasingon määrää. Siten kummankin puolison edun mukaista on, että ositusvaatimus esitetään ja ositus hoidetaan pian avioeron tultua vireille.

Toinen avioerotilanteeseen liittyvä kysymys on omaisuuden konkreettinen jakaminen. Avioliitto ei muuta puolisoiden keskinäisiä omistussuhteita, joten kumpikin omistaa sen omaisuuden, joka hänellä on avioliiton solmimishetkellä ollut, ja jonka hän on avioliiton aikana saanut tai hankkinut. Tältä osin jako ei tuota hankaluuksia, mikäli puolisot ovat yksimielisiä siitä, mitä kumpikin omistaa. Enemmän pohdintaa aiheuttaa yhteisesti omistetun omaisuuden ja etenkin yhteisen asunnon kohtalo.

Vaikka osituksesta ja omaisuuden jakamisesta voidaan sopia vapaamuotoisesti, etenkin ositukseen voi liittyä useita ongelmallisia kysymyksiä, kuten se, mitä omaisuutta ositettavaan varallisuuteen kuuluu ja se, mikä arvo ositettavalle omaisuudelle kirjataan osituslaskelmaan. Asianajajan myötävaikutuksella laadittu kirjallinen ositussopimus ehkäisee tehokkaasti myöhempiä erimielisyyksiä ja yllättäviä veroseuraamuksia. Hoidamme kokemuksella ositussopimusten laadinnan ja pesänjakajan tehtävät.

Vieritä ylös